Näkemiin kesä.... talvi tuli jo ennen aikaansa...

Lokakuuta lopetellaan, kekriä ei enää juuri juhlita, halloweenia hehkutetaan....

Kuva kertoo.....

Näinkin voi asian nähdä, kuvata.

Muutos tapahtuu ainakin kahteen eri suuntaan, eteenpäin ja taaksepäin. Muutoksen tuulia puhaltaa myös arvaamattomista suunnista ja nekin siirtävät totuttuja tapoja uusiin uomiin. Vuodenajat vaihtelevat ja ympäristömme muuttuu ja muotoutuu automaattisesti.

Talvea odotellessa....

Lokakuu loppua kohti kääntyy...

Lokakuun kuva...

Harvemmin julkaisen näitä keittiökuvia siis ruoka-otoksia, mutta tässä tarjoilen kaalikääryleitä....

Hyvää oravan päivää.... Pian on A. Kiven päivä ja hän runoli leppoisasti sammalvuoteellaan lepäävästä oravasta. Orava oli muinoin tärkeä eläin ja sen turkki toimi maksuvälineenä.Oravaa sai ryhtyä metsästämään, kun sen turkki oli talvikypsä ja yleensäkin oli tarkat ohjeet koko toimintaan. Kymmenen oravannahkaa nipussa oli tikkuri ja kiihtelys sisälsi neljäkymmentä.Orava-logo oli sopiva tunnus mm. Kansallispankille. Oravaan liittyviä paikannimiä ovat mm. Oravi, Oravainen ja Oravikoski. Kauniaisten vaakunassa orava popsii käpyä. Kiihtelysvaara ja Tikkurila viittaavat oravan talouspuolta korostavaan olemukseen. Suomalaisessa tarinaperinteessä orava esiintyy usein ja mm.nurinkurin maailman tarinoissa se haluaa vaitaa osaansa kyntöhevosen kanssa. Tuloksena on mielikuvituksellinen ja surrealistinen näkymä. Hevonen istuu kuusen oksalla ja orava huhkii kyntöauran vetäjänä. Uteliaisuus on uuden alku sanotaan ja mikäpä hauskemmin kuvaa tuota kuin puun takaa kurkistava kurre.

Kuva kertoo, piirros puhuu...

Taulut kotiutuivat...

Lokakuinen silmänisku....

Syksyn sykettä....

Nurkistaja kurkistaa ja miettii yleensä mukavia, vaikka on hiukan nurkkakuntainen....

Lokakuu ei kurkistele vaan on jo saapunut....