maanantai 29. tammikuuta 2018

Hauki on kalaa ja monta tarinaa...
Hauen pyytämisessä talvella tarvitaan tuuria ja tuuraa. Kuvan Putkilahdesta pyydetty hauki ei mahtunut ulos pilkkiavannosta vaan se avanto piti tuuralla suurentaa sekä hauki myös kesyttää.
Hauki on puhdaslinjainen petokala ja monen kalajutun alku ja juuri.
Rantamatalikoissa ja myös vilpoisissa syvännevesissä viihtyvä rantaroisto uiskentelee hyvin pienissäkin reviireissä; satojen metrien tai korkeintaan muutaman kilometrin etäisyyksissä.
Hauki on järviemme toiseksi yleisin kala ahvenen jälkeen. Maailman suurimmat hauet löytyvät tietysti Amerikasta. Nämä muskellungit painavat jopa yli 50 kiloa.
Luonteikkaita hauen nimityksiä pomppii mm. Kalevalan tarinoissa. Ve`en venkala tai ve´en koira ovat näistä esimerkkejä.
Mannerheim totesi hauesta, ettei hän syö rantaroistoa ja nimitys tälle pedolle jäi siitä lausahduksesta elämään.
Hauen leukaluusta valmisti Väinämöinen myös kanteleen, hampaista naulat ja kielet Hiien ruunan hiuksista. Tämä haukikannel kuitenkin upposi Sammon ryöstön tohinassa Vellamon vesiseen valtakuntaan. Vaikka Väinämöinen kuinka haravoi Ilmarisen takomalla rautaharavalla, ei kannelta löytynyt. Väinämöinen naaratessaan haukikannelta kuuli rantakoivun valittavan ja itkevän: Minusta polosta tuohet irti isketään, kaikenlaisia arjen astioita tehdään ja kaskessakin korvennetaan.... Silloin Väinämöinen lohdutti koivua: Annan sinulle ikuisen onnen... rakennan sinusta kaunokielisen kanteleen ja hän ryhtyi oitis koivusta uutta soitinta veistelemään.
Koivuisen kanteleen tarina seuraavana jatkaa perinneporinoitani, jonka aiheena on koivu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti